Ne koiranpennut

Kirjoitin aikaisemmin, että meille on syntymässä koiranpentuja. Näin todellakin kävi ja pennut ovat nyt lähes seitsemän viikkoa vanhoja ja valmiita luovutettaviksi viikon parin sisalla. Yhteensä syntyi viisi mustavalkoista nyyttiä ja isäksi paljastui melkoisen varmasti mummolan naapurin bordercollie. Pennut ovat siis springerspanielin ja bordercollien sekoituksia.

Koirat valtasivatkin meidän kodinhoitohuoneen muutamaksi viikoksi. Ulkovarastot eivät olleet tarpeeksi lämpimiä pennuille, joten pidimme niitä sisällä. Pennut saivat muuttaa emonsa kanssa koppiin parisen viikkoa sitten, kun alkoivat tunkea muualle taloon ja varsinkin kun emokoira alkoi tehdä tuhotöitä öisin. 

Tyttö on kaikkein innokkain koirien hoitaja. Hän haluaisi tällä hetkellä olla vain ulkona paijaamassa pentuja ja siellä ollessaan pennut seuraavat häntä kaikkialle. "Ihania vauvakoiria!"

Yhden pennuista pidämme itse ja loput lahjoitamme haluaville. Kaksi pentua on vielä kotia vailla, mutta eiköhän niillekin löydy paikka piakkoin.

Pojat 8 kuukautta

Aika on mennyt kyllä hirmuisen nopeaa. Ajatella, että neljän kuukauden päästä meillä on jo 1-vuotissyntymäpäivät! Viimeisen kuukauden aikana kehitys on ollut huimaa, edelleen kummallakin on omat vahvuutensa hieman eri asioissa. Finn pienempänä ja ketterämpänä on motorisesti hieman edellä, kun taas Liamin puheentuotanto, jokellus kuulostaa kehittyneemmältä.

Kävimme muutama päivä sitten public health nursen tarkastuksessa poikien kanssa. Ihan kivasti osasivat tehdä oikeastaan kaiken, mitä hoitajat (heitä oli tarkastuksessa kaksi) heiltä testasivat. Liamin mitat olivat 9,18 kg/72cm ja Finnillä 8,08kg/71,5cm. Painoero on edelleen aika iso, mutta näyttää siltä, että Finn on kirinyt pituutta kiinni. Luulen, että eroa tulee aina olemaan jonkin verran, sillä Liamilla vaikuttaisi olevan rotevampi ruumiinrakenne identtisyydestä huolimatta, esimerkiksi kädet ja pää ovat selvästi velipoikaa isommat ja hän on melkoisen harteikaskin. Vaatekoko on Liamilla keskimäärin 80cm, mutta sen koon bodyt alkavat jo jäädä napakoiksi. Finnillä menee hoikkuudesta johtuen paljon pienemmätkin vaatteet. Voisin periaatteessa tehdä niinkin, että ostan yhden jotain vaatetta, joka tulee ensin Liamin käyttöön ja sen jälkeen Finnille, näin vaatteiden käyttöikä ei jäisi kovin lyhyeksi.

Motorisesti meillä ei olla kovin aikaisin liikkeellä. Eteenpäin mennään kierien, pyörien ja Finn on oppinut myös ryömimään. Liam kyllä hytkyttelee edestakaisin konttausasennossa ja Finnkin joskus. Syöttötuolissa tukea vasten istuminen on alkanut sujua todella hyvin kummallakin, mutta ilman tukea eivät vielä istu. Liamilla tuskin siihen kuitenkaan menee enää kauan, kohtalaisen tukevalta vaikuttaa. Pinnasängyn laidat ovat vielä alhaalla, koska kummallakaan ei ole ollut yritystäkään nousta ylös.

Syömisessä on siirrytty karkeampiin ruokiin. Keitetyt fusillit, riisikakut ja maissinaksut uppoavat sormiruokana, mutta keitetyt kasvikset kai tuntuvat vähän inhottavilta käsissä. Ruokamäärät ovat kasvaneet huimasti, erityisesti pikkuinen laiha Finn näyttää olevan koko ajan nälkäinen. Tällä hetkellä meillä syödään neljä ateriaa päivässä ja sen lisäksi yksi pullollinen maitoa aamulla ennen aamupalaa. Parhaiten näyttää uppoavan puuro sekä sellaiset ruoat, joissa on esimerkiksi bataattia tai myskikurpitsaa. Perunaruoat eivät oikein näytä kelpaavan. Pojat osaavat juoda kannettomasta mukista, nokkamukista itse juominen kääntyy yleensä roiskimiseen. 

Pojat ovat myös selvästi löytäneet toisensa. He viihtyvätkin nykyisin yhä pidempiä aikoja keskenään lattialla. Jutut ovat hyvät naurusta ja kiljahduksista päätellen. Mukava, kun omasta veljestä löytyy kaveri, jonka kanssa kyllä välillä painitaan ja tapellaan jo leluistakin. He ovat myös todella ihastuneita isosiskoonsa, varsinkin Finn alkaa lähes aina kiljua riemusta nähdessään siskonsa. Juttelu on tosiaan enimmäkseen kiljumista, mutta Liam jokeltelee enemmän kuin veljensä. Sieltä kuuluu sellaista tätätätätäätä.

Ihana kun ollaan kesä Suomessa ja voi antaa pientenkin mönkiä pitkin mummolaan pihaa, meidän oma piha ei ole sellaisessa kunnossa, että siihen voisi laskea vauvan. Se onkin meidän poikien ensimmäinen kesä ja ihan ensimmäinen Suomen reissu.

Hieman kuulumisia

Tämä blogi on kyllä tähänastisista blogeista surkein yritys, kirjoitusvirheitä vilisee eikä aika ja aivokapasiteetti (univelkaa ehka joskus?) meinaa riittää päivittämiseen. Blogeja olen kirjoittanut kuitenkin jo peräti vuodesta 2004 asti. Ensimmäinen blogi oli matkablogi Australiaan ja Irlannissakin kirjoitin alussa suhteellisen aktiivisesti, mutta lapsien myötä kirjoittaminen on hiipunut ja loppui kokonaan vähäksi aikaa. Välillä mietin, että olisi paljon kirjoitettavaa, mutta ei vain jaksa tai ehdi.

 Täällä ollaan edelleen flunssaisia ja ilmeisesti hampaita on tulossa lisää pikkumiehille. Pojat ovat tänään tasan 8kk, josta on tulossa taas jonkinlainen kehityspostaus, kunhan saan aikaiseksi. Olen kyllä kaiken sairastelun ja muun scheissen myötä niin poikki, että odotan vain Suomen lomaa, jolloin on paljon auttavia käsiä tarjolla peräti 7 viikon ajan!

Voihan räkä!

Räkätautia sairastettu viikko, eikä vielä loppua näy. Kaikki muut paitsi mies ovat taudin saaneet. Noin viikko sitten sairastuivat pojat ja sen jälkeen tyttö. Minulla oli ollut sellainen alkavan flunssan tunne kropassa. Se tunne sitten puhkesi kunnon flunssana eilen. Yö meni huonosti, pystyin henkittamään vain suun kautta ja  sellaisessa horkassa. Olo ei ole vieläkään kaksinen. Ipanat alkavat olla terveitä, mutta ovat vielä aika räkäisiä ja hieman kärttyisiä. Olen taas iltapäivän/illan yksin mussukoiden kanssa. Jääkaappi on tällä hetkellä aika tyhjä eikä ole energiaa kokkailla, joten meillä syödään kyljyksiä ja ranskalaisia, lisäksi ehkä muutama tomaatin ja kurkun viipale. Toivotaan, että ollaan taas pian terveitä!

Haasteellinen ulkoilu

Olen tässä miettinyt, miten ratkaista haasteellinen tehtävä nimeltä ulkoilu. Tyttö haluaisi olla usein ulkona, ja haluaisinkin hänen olevan enemmän ulkona, mutta on vielä niin vallaton, ettei voi yksin jättää ja piha on aidaton. Tie vieressä on toki kohtuullisen hiljainen, mutta ne harvat autot kaasuttelevat tuhatta ja sataa. 

Ei se ulkoilu sinänsä hankalaa, mutta kun on vielä kaksi vauvaa, jotka eivät kovin kauaa jaksaa valveilla olla kärryissä, eikä tuollaisia kääröjä oikein voi laittaa mihinkään kylmään maahan makaamaan. Meidän ulkoilut jäävätkin yleensä lyhyiksi, sillä yleensä joku alkaa kiljua kurkku suorana, johon vielä toinen yhtyy. Useinmiten tyttö onkin isänsä kanssa ulkona, kun tämä tekee ulkohommia.  Mies on luvannut rakentaa aidatun leikkialueen, jonne eivät myöskään koirat pääsisi sotkemaan. Toivotaan, että se sitten valmistuu piakkoin. Se nimittäin olisi kyllä hyvä olemassa nyt, sillä täällä on kaksi kärttyistä (tällä hetkellä nukkuvaa) poikaa ja erittäin väsynyt äiti sekä energinen pikkutyttö, joka haluaisi mennä ulos, mutta jonne häntä ei voi yksin päästää. 

Pikashoppailua

Pääsin eilen pitkästä aikaa kaupungille yksin pariksi tunniksi. Ostoslista oli pitkä ja budjetti rajallinen, mutta tulipa käytettyä sitten lahjakortteja samalla, niin ei ihan niin hirveän paljon mennyt rahaa. Yritin etsiä itselleni takkia, mistään ei oikein löytynyt; oli liian kallista tai koot loppuneet mieluisista. Dunnesilla oli aika paljon takkeja ja sieppasin vihreän hieman army-tyylisen takin hetken mielijohteesta. Oli vähän sellainen olo, että pakko ostaa, kun ei tiedä milloin pääsee seuraavan kerran shoppaileen. Miehen mielestä se oli liian army-tyylinen, mutta saa kelvata nyt, kun en ehdi/pääse kauheasti kauppoja kiertelemään. 

Tyttö sai viikonlopuksi kutsun Supernovaan (sisäleikkipaikka) naapurin serkun 3-vuotissyntymäpäiville. Ostoslistalla oli siis myös lahja 3-vuotiaalle pojalle, jonka olen nähnyt vain kerran ja joka kuulemma pitää Tuomas Veturista. Ostin sitten turvallisesti Tuomas Veturi palapelejä kolmen pakkauksen, kun en pojan muista kiinnostuksen kohteista tiennyt. Olipa yllättävän vaikeaa miettiä lahjaa tuon ikäiselle pojalle.

Toinen vauvoista sai myös GAP:in alesta 50% alennetun vedenpitävän takin ja H&M:lta tarttui mukaan nauhalliset hellehatut pojille. Toinen takki täytyy viela loytää ja jotain muuta kesätavaraa, muutama kiva body ainakin jne. Tyttö todennäköisesti saa taas niin paljon hyväkuntoisia kesävaatteita, ettei tarvitse ostaa edellisvuoden tapaan juurikaan mitään.

Tarttui mukaan kyllä muitakin tarpeellisia juttuja ja olisi pitänyt ostaa paljon muutakin, muttei aika riittänyt. Pitää varmaan alkaa harrastaa enemman online-shoppailua, mutta toisaalta jos kaupungille pääsisi useammin yksin tarttuisi mukaan helpommin kaikkea turhaakin. Pikashoppailulla saa karsittua kaikki turhat maleksinnat ja ostokset pois!

Pojat 7 kuukautta

Aika on mennyt todella nopeaa. Tässä on tapahtunut paljon kaikenlaista. Vierailulla ollut sisko lähti takaisin Suomeen ja koira synnytti tosiaan viisi pentua. Elämä on kylla kiireistä kolmen pienen lapsen kanssa, sanottakoon, että välillä suorastaan sekasortoista ja järjetontäkin. Tämän postauksen tarkoitus on kuitenkin kertoa enemmänkin poikien kehityksestä viimeisen kuukauden aikana.

Pojat ovat edelleen aika erikokoisia. Luulisin, että pituudessa ei ole paljonkaan eroa tai ei yhtään, mutta ovat edelleen sellaiset ohukainen ja paksukainen, vaikka Finn on kyllä pyöristynyt ja ovat alkaneet muistuttaa toisiaan enemmän.Viime aikoina kasvu on ehkä ollut hieman hitaampaa, vaatekoko on edelleen siinä 74/80, mutta aina välillä pitää pakata pieneksi jääneitä vaatteita pois. Housuissa kyllä menee pienempiäkin kokoja, mutta erityisesti bodeissa koko alkaa olla enimmäkseen 80 cm. Kyllä taitavat olla isoja poikia!

Kuukaudessa on tapahtunut paljon, pojat ovat selvästi tulleet voimakkaammiksi ja jäntevimmiksi. Lattialla kieritään ja pyöritään mahdottomasti ja pinnasängyssä käännytään yleensä mahalleen herätessä. Erityisesti Liam on nyt ottanut melkoisen liikunnallisen kehitysspurtin ja työntää itseään myös taaksepäin. Vielä ei kumpikaan siis ryömi, mutta halu eteenpäin näyttää olevan kova varsinkin, jos siellä edessä on jotain mielenkiintoista. Luulen, että ryömiminen saattaa tulla aika pian ainakin Liamilla. Kumpikin on alkanut myös nostaa selkäänsä köyryyn mahallaan siten, että pää kädet ja jalat ovat lattiassa. Jotenkin näiden kahden kohdalla en jaksa kiirehtiä ja odottaa malttamattona uusien asioiden oppimista, kuten esikoisen vauva-aikana. On ollut jännä seurata, kuinka pojat ottavat kehitysspurtteja vähän eri aikaan, välillä on toinen edellä ja sitten taas toinen oppii yhtäkkiä paljon uutta ja kirii ohi.

Ruoissa uutena on maisteltu viimeisen parin viikon aikana lihaa ja sen lisäksi olen antanut sormiruokaa, riisikakut ja maissinaksut näyttävät menevän alas suhteellisen hyvin ilman kakomatta. Pojat syövät kolme ateriaa päivässä ja lähiaikoina olisi tarkoitus ottaa mukaan vielä yksi ateria. Pojathan eivät ole näyttäneet kauheasti intoa istumiseen, mutta viime aikoina ovat alkaneet punnertaa sitterissä itseään ylös. Olemme nyt kokeilleet syöttötuolia ja siinä pehmusteita, ihan kohtalaisen hyvin näyttävät istuvan, ilman tukea eivät kyllä oikein pysy istuma-asennossa.

Meillä alkaa olla jo hyviä juttutuokioita, kun heille juttelee sieltä tulee hassua jokeltelua vastaukseksi ja Finn suorastaan innostuu huutamaan, kun hänelle juttelee. Kaikenkaikkiaan ihania mussukoita.

PS. uudempiakin kuvia on, mutta pitää ladata ne koneelle. Nämäkin ovat viime viikolta.

Koira synnyttää

Meillä on nuori naaraskoira nimeltään Poppy, jolla kävi hiljattain vahinko siitä päätellen, etta rinnat ja vatsa ovat kasvaneet. Meidän tämänhetkiseen elämänvaiheeseen ei todellakaan sopisi pahimmassa tapauksessa jopa yli 12 koiranpentua. Osoitan syyttävällä sormella miestä, koiran pääasiallista isäntää, kun ei pitänyt koirastaan parempaa huolta sen juoksuaikana. Tottakai kaikki kylän hurtat niin täällä kuin mummolassa yrittivät päästä osingolle. Isäehdokkaasta ei ole varmuutta, sen näkee vasta pennuista. Nyt koira on käyttäytynyt levottamasti ja vinkunut. Näyttää siltä, että synnytys on käynnistymässä.

Puolivuotiaita poikia

Puoli vuotta tuli täyteen pienillä miehillä jo viikolla, mutta teen pienen postauksen tästä aiheesta nyt. Nämä kuvat on otettu suunnilleen puolivuotispäivän aikoihin. Ovat kyllä aivan ihania kullannuppuja, jotka alkaneet yhä enemmän kommunikoida. Usein saa vastaansa valloittavan kuolaisen hymyn ja puheeseen vastataan jokeltelulla. Kummallakin on kaksi pientä hammasta alaleuassa ja lisää tulossa. Meillä onkin ollut melkoisen levotonta taas, erityisesti Liam reagoi hampaiden tuloon tosi voimakkaasti kuumeilemalla, vatsaoireilla ja ilmeisesti myös flunssaisuus liittyy siihen.

Kiinteitä meillä on syöty nyt kuukauden verran. Hyvin näyttää ruoka maittavan. Herkkua on bataatti ja inhokki on kukkakaali. Olemme lähinnä maistelleet vihanneksia, mutta myös hedelmiä viimeisen viikon aikana. Päiväaterioita on kaksi; vauvan puuroa hedelmäsoseen kanssa tai ilman sekä vihannessosetta. Lähiaikoina olisi tarkoitus ottaa mukaan kolmaskin ateria. 

Finn

Liam

Vielä ei (onneksi?) ryömitä, mutta melkoista kierimistä, kiemurtelua ja pyörimistä harrastetaan lattialla ja sillä tavalla päästään jopa pari metriä eteenpäin. Finn on ehkä vähän motorisesti edellä käsien käytössä ja kääntymisessä, mutta Liam on nyt parin päivän sisällä löytänyt varpaansa, mitä Finn ei ole vielä onnistunut tekemään. Leluja tutkaillaan ja maistellaan jo kovasti, tuttia otetaan suusta pois ja laitetaan takaisin. Finn on ehkPinsettiote alkaa olla erityisesti Finnillä jo hallussa, mutta kyllä Liamkin aika näppärästi käsittelee pieniäkin juttuja. Täytyy alkaa olla todella tarkka, ettei lattialla ole mitään pientä pikkuisten ulottuvilla. Teetä ei enää voi juoda kovin helposti Finn sylissä, kumpikin poika tarttuu varmasti sanomalehteen, jos yrittää lukea sitä vauva sylissään.

Pojat ovat aika isokokoisia, mutta Liam on selvästi edelleen suurempi ja hieman isopäisempi. Vaatekoko on keskimäärin 74cm, Liamilla alkaa olla jo 80cm vaatteitakin käytössä. Housuissa toki menee melko pienetkin koot, mutta erityisesti bodeissa huomaan tuon isokokoisuuden. Saa nähdä saavuttaako Finn Liamia koossa, vai tulevat olemaan aina hieman erikokoisia.

Pojat ovat selvästi kiinnostuneita toisista ihmisistä kuin toisistaan, mutta melkoista painimatsia jo käydään välillä leikkimatolla. Velipojan korvasta tai poskesta on mukava vetää tai tunnustella kasvoja. Kädestä pidetään usein kiinni. Yleensä toisen pojan kommunikointiyritykset tyssäävät siihen, että toinen veljeksistä tuijottaa jotain muuta. Välillä kyllä hymyilevät ja jokeltelevat toisilleen. Saa nähdä tuleeko meilläkin oma kieli, kuten monilla kaksosilla.

Viikko sitten juhlimme täällä myös Pyhän Patrikin päivää. Tässä vielä pari kuvaa siltä päivältä.

PS. nuo kuvat asettuivat hieman hassusti. En nyt ehdi korjailemaan asiaa, yritän myöhemmin.

Kävelyllä

Täytyy tunnustaa, että en ole kovin ahkerasti käynyt vaunulenkillä, mutta voisin yrittää aktivoitua enemmän. Kaksosten rattaiden työntäminen reipasta vauhtia on myös aika tehokasta liikuntaa. Meidän kylässä on vielä irlantilaiseksi maaseutukyläksi aika leveät tiet, mutkissa täytyy vain mennä ulkosyrjälle, kun täkäläiset kuskit kaahaavat tuhatta ja sataa ihan pienilläkin teillä vähät välittämättä siitä, mitä seuraavan mutkan takana voisi olla. Nyt on ollut hieman kylmempää, mutta päivien pidetessä tekee todellakin enemmän mieli raahautua roihuavan takkatulen äärestä ulos raikkaaseen ilmaan. 

Vauvamahanpienennysprojekti on lähtenyt jotenkin käyntiin. Olen liikunnan lisäksi muuttanut hieman ruokailutottumuksia. En enää syö iltaisin kahdeksan jälkeen ja olen vähentänyt leivän syömistä. Ihan selvästi ainakin jotain pöhötystä on lähtenyt pois ja vatsa näyttää vähemmän raskaana olevan naisen vatsalta. Jatketaan siis samalla tavalla! Muuten en ole muuttanut ruokavaliota, herkuttelenkin joskus.

Add caption

Happy Mother's Day!

Irlannissa on tänään äitienpäivä, mutta eipä tuo näy kyllä elämässäni mitenkään muuten kuin että sain Lumin hieman kiireellä värittämän kortin, osaa nimittäin värittää paremminkin. En tiedä muistaako täällä miehet yleensä äitienpäivänä, Owenin perheessä ei kuulemma näin ole tapana. On kyllä ollut aikamoinen äitienpäivä, hereillä jo 5.30 ja isommalla pojalla ilmeisesti vatsavaivoja, vai olisiko lisää hampaita tulossa (?). Joka tapauksessa melkoista kitinää ollut valveillaolon ajan. Hyvää äitienpäivää kuitenkin kaikille äideille! 

Tällainen äitienpäiväkortti minulle tuotiin tällä viikolla kerhosta.

Kiireinen päivä pienille miehille

Meidän kaksosten kanssa on olosuhteiden pakosta tullut oltua kotona paljon enemmän kuin Lumin vauva-aikana. Onhan se helpompaa lähteä yhden vauvan kanssa jonnekin kaupunkiasunnosta kuin kahden vauvan ja taaperon kanssa keskeltä maaseutua. Tänään kuitenkin käytiin ensin Suomikoulun muskarissa, josta pojat eivät tietenkään vielä saa paljon irti, mutta tyttö tykkää kovasti ja siellä on muita samankokoisia puolisuomalaisia lapsia, joiden kanssa vähän villiinnytäänkin. Suomikoulun jälkeen istuttiin Owenin sukulaisten kanssa ostoskeskuksen kahvilassa hetkisen aikaa ja ehdin käydä myös pikaisesti kaupassa.

Kotona käytiin vain kääntymässä ennen kuin suunnattiin naapuriin synttäreille, ja melkoisen massiiviset 1-v. synttärit olivatkin. Aluksi pojat tyytyivät vain tuijottamaan uteliaina, mutta sitten alkoi iskeä väsy ja Finn tuntui lämpimältä. Owen lähti pelaamaan ja olenkin saanut tapella kärttyisten poikien kanssa täällä, yliväsyneitä raukat, kun rytmi ollut hieman erilainen. Kaikista helpointa onkin tehdä vain yksi pieni reissu heidän kanssaan, niin ei rytmikään muutu liikaa. Kai se helpottuu ajan kuluessa.

Kuntokuuri

Lähes kuusi kuukautta on mennyt sektiosta ja ajattelin, että nyt on aika alkaa saattaa kroppaa hieman sutjakampaan kuntoon. Vatsa muistuttaa vaatteet päällä raskausvatsaa, mutta paljaana epämääräinen muhkurainen möykky ja näyttää siltä, että lihasten välissä on edelleen kolo. Päätin kuitenkin aloittaa vatsalihasten kohentamisen ensin hiljakseltaan, pari kertaa viikossa. Olen jo tehnyt muutaman kerran. Eilen tein 20 kertaa sekä suoria (?) että vinoja vatsalihaksia ja voin sanoa, että vatsalihakset ovat ihan olemattomat, ei ole koskaan ollut noin vaikeaa nostaa itseään ylös lattiasta. 

Sunnuntaina kävin tunnin reippaalla kävelylenkillä ja voin sanoa, että kunto ei ole paras mahdollinen. Pakko yrittää nipistää aikaa itselle ja alkaa myös harrastaa pitkiä vaunulenkkejä useammin. Meillä ei ole henkilövaakaa, joten painotavoitteita en nyt aseta ainakaan vielä. Päätavoite on siis kiinteytyä ja näyttää ei-raskaalta kesävaatteissa. 

Niin ne lapset kasvavat

Viime päivinä olen huokaillut vaatteiden kanssa. Yhtäkkiä kaikki kolme ipanaa näyttävät kasvaneen monista vaatteista ulos. Pojat ovat aika isoja vauvoja, siitä huolimatta, että syntyivät lähes kuukautta ennen laskettua aikaa. Olen tässä pakkaillut potkupukuja pois, suurin osa kokoa 3-6kk on jo liian pieniä ja siis myös 68cm.  Pojat ovat identtisiä, mutta  hieman eri kokoa, joten heidat on helppo erottaa toisistaan. Isompi on roteva ja ponteva poika ja pienempi hieman hoikka ja jäntevä, hieman veljeään lyhyempi. Näyttää siltä, ettei meillä ole jemmassa enää hirveän vauvamaisia vaatteita odottamassa ja muutenkin isompia vaatteita ei ole yhtä paljon kuin oli pieniä. Se tietää siis vauvanvaate-ostoksia! Näille pojille en ole ostanutkaan kovin paljon vaatteita, sillä saimme tosi paljon lahjaksi, mutta myös muiden vanhoja vaatteita. Nyt vain pitäisi organisoida poikien vanhojen vaatteiden kierrätys eteenpäin. Kaikki paikat pullistelevat vaatteita tällä hetkellä.

 Tyttö on pienikokoinen, mutta hänkin näyttää kuitenkin kasvavan ja ilmeisesti jonkinlainen kasvuspurtti meneillään. Hihat ja housunlahkeet ovat yhtäkkiä lyhyitä. Hänkin näyttäisi tarvivan ainakin siistempiä housuja. Meidän tytöstä on muuttunut kuin huomaamatta taaperosta villiksi pikkutytöksi. Hän käy kaksi kertaa viikossa kerhossa, jossa noin puolet on hänen ikäisiään ja toinen puoli sellaiset vuoden vanhempia, eskari-ikäisiä, jotka eivät olleet ilmeisesti mahtuneet ilmaiseen esikouluun. Tänään playschoolissa tyttö oli päässyt loistamaan tiedoillaan, kun oli osannut tunnistaa kirjoitetut numerot paremmin kuin häntä vuoden vanhemmat esikouluikäiset. Sellainen se tyttö on, hassu sähläri, joka tietää välillä yllättävän paljon asioita sekä selittää hassuja juttuja englanniksi ja suomeksi. Ensi vuonna hän on jo esikoululainen ja seuraavana vuonna koululainen koulupukuineen kaikkineen. Irlannissa koulu aloitetaan kyllä hurjan aikaisin.

Playschoolin ensimmäinen päivä kuukausi sitten.

Nyt en saa kirjoitettua enempää, yksi vinkuu ja toinen repii kädestä. Seuraavaan kertaan siis.

Ensimmäinen kirjoitus

Aloitan tai ainakin yritän aloittaa bloggailun jälleen pitkän tauon jälkeen. Edelliset blogit loppuivat aina asian vähyyteen. Nyt meillä on talonröttelö, jonka olemme saaneet asumiskuntoon, mutta, jossa on vielä paljon tekemistä ja laajennuskin on ajankohtaista lähivuosina, sillä remontin aikana perheemme ehti kasvaa kahdella pienellä pojalla. Näistä pienistä ja heidän vallattomasta isosiskostaan riittää varmasti juttua.

Talo viidakon keskellä kesällä 2011.