Tammikuun aikana olen käynyt parin tytön luokkakaverin kotona päiväteellä kunnon kotirouvien tapaan. On hassua, miten samanlaista täällä näyttää olevan joka talossa, olen siis käynyt aikaisemmin mm. naapurissa. Meidän talo, ei vielä valmis muutenkaan, on aivan täysin erilainen kooltaan ja muutenkin. Täälläpäin on yleistä, että tontti lohkaistaan vanhempien maasta ja siten säästetään tontin hinta. Tämänviikkoinen kyläpaikkamme rouva asui peräti neljän siskonsa naapurissa. Kaikki olivat saaneet maaplänttinsä vanhemmiltaan, asuipa naapurissa vielä setä ja muita sukulaisiakin. Ilmeisesti näin oli siis tehty jo edeltävässä sukupolvessa ja yleinen käytäntö kai maaseudulla.
Talot ovatkin sitten usein todella valtavia, esimerkiksi jo pelkkä leikkihuone saattaa olla isompi kuin meidän keittiö/olohuone. Täytyy sanoa, että kadehdin vähän sitä tilaa, mutta tyyli on kieltämättä hieman vanhahtava, sellaisia koristeellisia tukipylväitä, ihan kuin isäni sorvailemat makkaratikut, todella paljon ruskeaa. Yleisilme on kuitenkin nuorehkoillakin vähän sellainen mummola.
Puutarhanlaitosta ei näytä maaseudun tyttäret kauheasti innostuvan. Pihoilla on yleensä paljon asfalttia jonka reunoilla pelkkä, ilmeisesti roundupattu nurmikko, ei yhden yhtä pensasta tai kukkapenkkiä. Naapurin mies haluaisi kuulemma kasvattaa pihallaan vihanneksia, mutta vaimo on kieltänyt, joten heilläkin on vain pelkkä nurmikko. Kyllä sellaisiakin pihoja toki näkee, joissa on paljon kasveja, mutta nuo autiot pihat ovat kyllä aika yleisiä.
No comments:
Post a Comment